Anteeksi, postilaitos!

Nyt on peiliin katsomisen paikka. Tänään syy selvisi sille, ettei nahkaisen salkkuni saapumisilmoitusta ollut tullut. Nimittäin emme olleet sitten hakeneet postia sitten viime perjantain! :D Ainoastaan meidän taloudessa voi käydä näin, molemmat kulkevat postilaatikon ohi täyskoomassa salaa luottaen, että toinenhan sen postin hakee. Joten kumpikaan ei hakenut, ja salkkuni saapumisilmoitus on lojunut postilaatikossa jo viikon. C'est la vie.

Eikä siinä vielä kaikki. Juuri tänä samaisena päivänä ystäväiseni, joka ei ollut saanut Isabella Oliverin pakettia (ja oli lähettänyt siitä muutaman vihaisen sähköpostin kyseiselle firmalle) huomasi, että kyllähän siellä postin seassa oli ajat sitten tullut saapumisilmoitus, joka oli jäänyt manuaaliseen spämmifiltteriin. Ainakin tästä voi päätellä, miksi me kaksi olemme ystäviä. Kumpikaan ei loukkaannu, jos toinen ei muista soittaa, koska kumpikaan ei kuitenkaan muista, onko toinen edes yrittänyt soittaa. Sådant är livet.

Mutta sitten itse asiaan, eli salkkuun, joka on kyllä aivan superhyperkiva. Nyt tarttisi vaan katu-uskottavan bisneselämän, jossa laukkua soveltaa. Töihinhän se kävisi, mutta en ehkä jaksa palkkatyössä näin paljoa panostaa. Oma firmahan se kiva olisi....

Onpa nätti. Vaikka aika eri värinen kuin siinä kuvassa, ehdottomasti enemmän natural kuin keltainen.

Oh happy day.