Parveke kutsuu

Siinä se meni, säätiedotusten mukaan viimeinen kunnon pakkasyö (jippii!!). Kaivoin naftaliinista jo viime kesänä teettämämme pihasuunnitelman, sillä muutimme siis uudisrakennusrivariin vuosi sitten helmikuussa, ja tarvetta oli tehdä pihalle jotain. Edessä olisi siis suunnitelman toteutusta ainakin osittain tulevana kesänä (terassi onneksi laajennettiin jo viime kesänä), mutta sitä ja lämpimämpimiä ilmoja odotellessa voi lasitetulla parvekkeella jo vähän enemmän nauttia kevään lämpötiloista.

Meidän parveke ei ole mitenkään suurensuuri, ja kaiken lisäksi parvekkeelle mennään yläkerrassa makuuhuoneesta (ja keittiön ollessa alakerrassa kaikki mielikuvat romanttisista parvekeaamiaisista voi suosiolla murentaa). Summa summarum, tähän mennessä ei ole parveke ollut kovinkaan hyötykäytössä, olisikohan JR siellä kerran kirjaa lukenut.

Joka tapauksessa, tällä sieltä näyttää:

Kalustesetti (sohva, tuoli ja arkkupöytä) ostettiin muistaakseni Hulluilta päiviltä viime vuonna johonkin suht inhimilliseen hintaan (olisikohan ollut 350 eur). Lähinnä näissä houkutteli tuo vaalea polyrottinki materiaalina, sekä silloin vielä elättelin ajatuksia parvekeaamiaisista, jolloin arkkupöytään voisi piilottaa lämmittäviä huopia. Noh, that never happened. Mutta Pentikin lyhty sopi pöydälle kuin nenä päähän.

Lampaantaljan saimme puolestaan lahjaksi tuossa talvella, joten se löysi tiensä tuoliin. Ensin se kylläkin löysi tiensä koiramme lempipaikaksi, mutta sitten päätimme käyttää sitä johonkin hyödyllisempään, ja itseasiassa toimii tosi mukavasti tuossa tuolissa etenkin vähän viileämmillä säillä. Keskikesällä lasitettu parveke ei nyt muutenkaan ole mikään hitti.

Sohvalle löytyi myös tuo tyyny Ison Omenan sisustusliike Biancosta. Tässä tyynyssä oli ihanaa rustiikkista ja boheemihkoa säväystä yhdistettynä JR:n ehtymättömään rakkauteen historiaa kohtaa. Yhteisymmärryksessä nappasimme tyynyn mukaan hintaan 39 eur. Mieleen jäi kummittelemaan samaa tyyliä oleva putkityyny, joka ehkä pitänee ensi visiitillä hankkia.

Sitten vielä parvekkeen oven läpi näkyvä nurkkaus kaipasi jotain pientä, joten sinne laitettiin lattialle ruukku, jossa tekokukkia. Tekokukkia siksi, että mun viherpeukalotaidot tunnetaan, enkä ikinä muistaisi yläkerran ainoita kasveja kastella. Lisäksi halusin varmistua siitä, että parveketta ei tarvitsisi muokkailla talvella, pihassa kun riittää työtä ihan tarpeeksi.

Joten näin meillä syntyi parveke. Lisää vain lämpöä ja aurinkoa, ja ehkäpä tulee pihakin tehtyä kesän mittaan. Siitä (ja siitä väistämättä seuraavista kirosanoista, rakoista kämmenissä ja mullasta kynsien alla) lisää myöhemmin.