Hulluilla päivillä kävijän tunnustukset

Ja niin kun mä vannoin, että tänä vuonna en mene en mene en varmasti mene Hulluille päiville. Sitten erehdyin selaamaan esitteen, korvamerkitsemään liian monta tuotetta ja aloin sopeutumaan ajatukseen, että jos sitä nyt sittenkin tekisi täsmäiskun, vain tämän kerran, onhan alennustuotteiden ostaminen kuin pistäisi rahaa pankkiin ja niin edelleen.

Onneksi sitten tuli työmatka torstaiksi ja perjantaiksi, joka katkaisi kuvitelmat Hulluille päiville menosta. Nukuin onnellisesti perjantai-iltana 10 tunnin yöunet autuaasti unohtaen Hullujen päivien olemassaolon, kunnes herään klo 8:45 tekstiviestiin yleensä hyvinkin aamu-uniselta ystäväiseltäni, joka kysäisee, olisinko aikeissa mennä Hulluille päiville. No eihän siinä auttanut muuta kuin innostua hulluilusta ystäväiseni kanssa, auto alle ja menoksi, eiköhän siitä keikasta parissa tunnissa selviä.

Eiköhän? No ei todellakaan. Onnistuttiin sitten jumittamaan kaupungilla yli 6 tuntia. You heard me, yli 6 tuntia kaunista lauantaipäivää tuhraantui pääasiassa Stockmannilla (tosin väliin mahtui lounas). Mietitte varmaan, että no nyt tuli ainakin sitten osteltua kunnolla. Niin no, ei oikeastaan. Lacosten tennarit olivat jo valkoisia vaille loppu siinä vaiheessa, ja valkoisiin en sitten ystäväiseni järjen äänen kuultuani lähtenyt (koiranomistaja jne.). Yhden Lexingtonin tyynyliinan ostin. Ja koiralle lelun ja muutaman luun. Ihan jees, ei kulunut liikaa rahaa, hyvä juttu, lähdetäänkö kotiin?

Ja sitten se tapahtui - täydellinen gonahdus. Jäätiin johonkin infernaaliseen luuppiin KASVIOSASTOLLE of all places, hypisteltiin orkideoita ja kasvihuoneita ja parvekekalusteita. Ärsyynnyttiin hypistelyyn, pidettiin huilitaukoa ja palattiin taas takaisin hypistelemään. Siis mitä ihmettä. Tuhrattiin siinä varmaan ainakin tunti. Niin, ja loppujenlopuksi kulutin sitten sitä rahaakin, kun ostin sen ihanan Kekkilän pienen vihervitriinin. Eipä sinänsä, vitriinistä olin jo pitkään haaveillut, tänä kesänä siellä saa luvan onnistua tomaattien ja mansikoiden kasvatus :)

Mutta kunpa se olisikin loppunut siihen. Nimittäin sitten piti mennä vielä Herkkuun ostamaan se yksi saakelin fenkoli ja vesikrassia, jotia ei välttämättä normikaupasta olisi löytynyt. Ihan jees, jos nämä olisi vain läpijuoksuna hakenut, mutta EI. Nimittäin pitihän sitä gonahtaa ananaksiin, wau ai että ne ihan paloittelee ne tässä no voi kuule onhan se kaiken tämän jonottamisen arvoista ja vielä oho lähtee lehti irti nyhtämällä nythän tämä on kypsä ja tuoksuuko makealle no kyllä tuoksuu ja vielä edullinen kilohinta kuules nyt otetaan ananasta. Siis oikeasti, aikuiset ihmiset gonahtaa täysin ananaksiin. No, löytyihän se saakelin fenkoli ja muutkin ostoslistalla olleet tavarat, ja tottahan on että Hulluilla päivillä Herkussa on todella hyviä tarjouksia ja hyvän hintaista keskivertoa parempaa ruokaa, mutta kyllä oli taas sellanen reissu että kiitos ja aamen.

Ensi kerralla en muuten sitten mene Hulluille päiville.