Viime kesänä olimme viikon Toscanassa ystävien kanssa ja tämä tarjoushaukka ilmoitti heti JR:lle, että outletteihin on tällä reissulla päästävä. Pakko. Se on se totaalinen ants in your pants -ilmiö, joka iskee heti, kun tietää olevansa ajomatkan etäisyydellä outleteista.
Ensimmäiset outletit, joissa kävimme reissulla oli kuuluisa The Mall. The Mallin nettisivuille kuolailemaan pääset
tästä linkistä.
The Mall on suhteellisen pieni outlet-kylä, eli kauppoja ei ole montaa, mutta merkit ovat pääasiassa hyvinkin high-endiä. Siellä on paljon turisteja kuten arvata saattaa, ja jos olisi halunnut, niin kyllähän sieltä olisi Guccin logokanvaslaukkuja irronnut paljonkin normaalihintaa edullisemmin (Gucci on alunperin Firenzestä), mutta jotenkin se tarjonnan paljous ja turistien määrä sai nämä Guccin laukut kärsimään totaalisen inflaation. Ja eiväthän ne tietenkään alennuksesta huolimatta ilmaisia olleet.
The Mallissa tuli myös hyvin epätodellinen olo. Tuntui, kuin koko outlet-kompleksi olisi istutettu siihen, eli in the middle of nowhere, yhdellä nostokurjella, läntätty yksi vesilähde keskelle solisemaan ja se on sitten siinä. Ainahan outlet-kylissä on epätodellinen tunnelma, mutta Mall oli mun mielestä aivan omaa luokkaansa tässä. Valitettavasti myös muutama liike oli poistunut (esim. Miu Miu), mutta näistä oli jäljellä kuitenkin tienviitat, joten välillä tässä pienessä epätodellisessa kylässä tuli pyörittyä ympyrää tarjousjahdissa.
Bonuksena kuitenkin ehdottomasti se, että tämä outlet on Italiassa. Mikä tarkoittaa väistämättä sitä, että sieltä saa ravintolasta myös oikeata italialaista ruokaa, ja se harvoin on huonoa. Tällä reissulla me ei pysähdytty syömään, vaikkakin tutkimme menua kuola valuen, koska meillä oli suuntana vielä toinenkin outlet-keidas samalle päivälle.
Vaikka ruokaa ei syöty niin skumpat tietysti juotiin ostopäätöksen helpottamiseksi. Olin nimittäin iskenyt silmäni Sergio Rossin liikkeessä oleviin kenkiin, joista tulisi loistavat hääkengät. Väriksi kun en hääkenkiin halunnut puhtaan valkoista, enkä myöskään halunnut satiinia vaan oikeaa nahkaa. Niin, ja baari aukeaa jo 8:30, eli ostopäätöstä voi helpottaa heti kun siltä tuntuu.
Nämä Sergio Rossin kaunokaiset osoittautuivat varmaankin koko häiden parhaimmaksi ostokseksi. Väri oli täydellinen (virallisesti väri oli smoke), korko hyvä, kengät mukavat eivätkä hiertäneet edes ensimmäisellä koeajolla... kaikin puolin aivan nappiostos! Nahka on siis kiiltonahkaa ja kengät on tehty paloista, joten niissä näkyy pieniä saumoja ja sitten tuollaisia "ryppytekstuuria" raitoina. Palvelivat hyvin häissä, eikä tarvinnut koko iltana vaihtaa toisiin kenkiin.
Miksikö sitten ämpyilin näiden ostoa, että tarvitsin ihan skumppaa ostopäätöksen tekemiseksi? Suurin syy on outlettien luotaantyöntävässä esiinpanossa (tosin The Mallissa oli myös ihan ostoskelpoisia kauppoja). Nämäkin kengät lojuivat kaikkien muiden kenkien seassa, joten eivät ne ensivilkaisulla oikein miltään näyttäneet. Osasin napata ne joukosta siksi, että etsin nimenomaan melkein-valkoisia kenkiä. Ja sattuivatpa nämä ainoat kappaleet olla juuri omaa kokoani (37). Yksi elämäni parhaista ostoksista siis rokotti lompakkoani 100 eur, ohjehinta 300 eur. Nice!
Kaksi ihanaa ystävääni ostivat samalta reissulta Alexander McQueenin silkkiset pääkallohuivit tummanviolettina, hyvin samanlaiset kuin alla oleva, tosin muistaakseni pääkallot olivat valkoiset.
Ottaen huomioon että tämä on Alexander McQueenin nettisivuillakin sold out ja hinta 295 dollaria, ystäväiseni maksoivat tästä muistaakseni 80 euroa. Tarjoushaukka on jälkeenpäin ehkä hieman kateellinen :).
