tiistai 21. helmikuuta 2012

Leipää ja sirkushuveja

Muutama vuosi takaperin kävin Lontoossa ja rakastuin. Taas. Tällä kertaa kohteena ei ollut shoppailu, vaikka sekin on Lontoossa kyllä joka kerta yhtä ihanaa, mutta amorin nuolet viuhuivat kohti silloin vielä hitusen tuntemattomampaa Cirque du Soleilia.

Esityksen nimi sillä kertaa oli Quidam ja teatterina ei mikään ihan turha röttelö, nimittäin Royal Albert Hall. En ollut koskaan nähnyt Cirque du Soleilia aiemmin ja tämä Quidam oli niin sanoinkuvaamattoman uskomattoman MAHTAVA kokemus, että sen jälkeen ei mikään esitys oikein ole tuntunut miltään.

Kuva: Wikipedia


Valitettavasti ei edes Cirque du Soleil itse. Nimittäin Suomessa kävin katsomassa esityksen Saltimbanco, mutta "teatterina" oli muistaakseni Hartwall Areena tai jokin vastaava mielikuvitukseton, tunnelmaton tehdashalli. Esitys oli toki viihdyttävä ja ihan hauska, mutta samanlaista jaw-dropping, earth-shuttering experienceä ei tästä saanut.

No, kolmas kerta toden sanoo, nimittäin postista putkahtivat muutama päivä sitten nämä liput:


Eli nyt pitäisi marraskuussa mennä ystäväpariskunnan kanssa katsomaan sirkusta Michael Jacksonin tahtiin. Etukäteen kyllä jo ahdistaa Hartwall Areena, mutta toivon löytäväni Cirque du Soleilin uudestaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti